Etusivu>Lastenhuone>Odotus, synnytys>Synnytys>Lukijoiden synnytyskertomuksia

Kiireinen ja ei ihan niin kiireinen nuorimies

Kahden keskenmenon jälkeen odotin esikoistani viikolla 37 kun havaittiin vähän valkuaista ja sovittiin kontrolli neljän päivän päähän keskussairaalaan. Elettiin joulun aikaa ja vähän siivoilin äitini kanssa remontin jälkiä vanhassa talossamme. Maanantaiaamuna, jouluaatonaattona pakkasin reppuni ja lakkasin vielä varpaankynteni ennenkuin lähdimme mieheni kanssa ajelemaan sairaalalle. Siellä ystävällinen kätilö otti meidät vastaan ja punnittiin ja kävin pissillä ja mitattiin verenpaineet. Just. Painoa oli viikonloppuna tullut ihan kiloja, valkuaista oli kolme plussaa ja verenpaineet oli todellakin katossa. Todettiin raskausmyrkytys ja sovittiin ultraanmeno ja painoarvio sekä se, että viettäisin joulun sairaalassa. Ultrassa lapsi arvioitiin hieman alle kolmikiloiseksi, mutta kerrottiin olevan terhakka ja sydänäänet oli kaikenaikaa oikein hyvät. Samalla kätilö totesi, että kohdunsuu oli jo 2 cm auki eikä kaulaa enää ollut, joten lapsi olisi varmasti alkanut aattona tulla jo ihan itsekin.. Siitä sitten osastolle ja mies lähti vielä kotiin töihin kun ajateltiin, että ennen iltaa tuskin mitään tapahtuu. Hoitajako oli kun laittoi murenan Sytotecia(?) kohdunsuulle vielä pehmittämään ja sitten vain köllötystä. Kello oli noin 11.30. Kello 15n aikaan tuli hoitaja ottamaan sydänkäyrää ja 15.30 meni lapsivesi. Pikkuhiljaa alkoi olla supisteluja, mutta piiitkillä puhalteluilla ne menivät ohi vaikka tulivatkin säännöllisen epäsäännöllisesti 3-15 minuutin välein. 16.15 vielä soitin miehelle, että vedet menivät, mutta varmaan ehtii vielä lehmille rehut laittaa. Samalla lähdin suihkuun ja pyysin peräruiskeen. Oli mukavampi olla, kun ei tarvinnut ajatella, että mitä jos vähän tirsuu.. Sehän sitten supistelutti oikein napakasti. Vielä huoneessa pyörittelin lantiota ja se tuntui hyvin helpottavan. Menin kuitenkin vielä kuumaan suihkuun ja käly soitti vielä ja rohkaisi. 17.30 pyysin hoitajaa saatille alakertaan synnäriin ja samalla oli mieheni tulossa ylös portaita osastolle. En enää siitänyt pitää edes sandaaleja vaan lipotin paljain jaloin. Sitten miheni tuli ja pääsin synnytyshuoneeseen. Otettiinpa sydänkäyrää, mikä tilpotti oikein hyvin. Ja olisi pitänyt vain istua kiikkutuolissa. Se ei minust ollut ollenkaan kiva ja potkin vauhtie niin, että mies vaan otti vähän vastaan ettei ympäri mennyt. Sihisin miehelle, ettei edes just nyt puhu eikä koskekaan.. Pyysin ja pyysin, etta katsottais tilannetta pimpulasta mut tätit sanoi vaan, että kohta kohta, viereisestä salista lähettävät just mammaa pois niin sitten kätilö ja lääkäri ovat kokonaan minun. Kello 18 pääsin sitten pöydälle ja täti vaan sano, että komeat kynnet ovat. Samantien toinen täti sanoi, että usko pois, 10 cm on auki ja pää on tässä, teidän lapsi syntyy tänään! Tutkimus aiheutti työnnöntarpeen, mutta tädit sanoivat vain, että odota odota he laittavat hanskoja. En työntänyt yhtään, kaksi yhtenäistä supistusta tipautti pojan ulos etteivät kätilöt ehtineet saada hanskoja kuin sormenpäihinsä. Kello oli 18.08.

***

Toista lastani odottaessani jäin jo ajoissa äitiyslomalle saadakseni viettää pojan kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Tasan viikolla 38 supisteli niin vietävasti, että ajattelin tuleeko tämäkin ajoissa. Seuraavana päiväna neuvolassa lääkäri totesi, että vauva on kääntynyt perätilaan ja laittoi lähetteen polille ultraan ja arvioon mitä tehdään. Ajatukset risteilivät; sektio? käätöyritys? perätilasynnytys? Polilla parin päivän päästä todttiin, että lapsi onkin kääntynyt takaisin pää alaspäin. Huh! Laskettuna päivänä tehtiin esikoisen kanssa vielä pitkä ja rahallinen lenkki rattailla ja ilman. Esikoinen oli vajaa parivuotias. Nukuttiin yhdessä päiväunet ja heräsin muutamaan hyväntuntuiseen supistukseen. Soitin miehelle ja varoitin mahdollisesta lähdöstä. Soitin myös äidilleni, koska hän oli lupautunut esikoisen kaveriksi, kun lähdetään hakemaan sisarusta. Sovittiin, että hän tulee meille illaksi, katsomaan, tarviiko nyt lähteä tai sitten ei. Päädyttiin illan ukkosen aikana, että kyllä me nyt lähdetään ja poika lähti mummolaan. Autossa oli aika villiä rentouttaa supistuksien aikana. Matkaa 50 km.. Perillä todettin kohdusuun olevan auki 4 cm ja kätilö haaveili ripsauttavansa vesipään, kun oli niin pullerollaan siinä. Kello oli tällöin 22.30.No, peräriskeen jälkeen lojuin ammeessa ja mies nukkui. Puolen yhden aikaan pyysin päästä synnytyshuoneeseen ja "tilasin" lääkärin antamaan Paraservikaalipuudutusta. Samalla hän puhkaisi kalvot ja laittoi pienen päähän pinnin tutkiskelemaan sykettä. Puudutus ei kyllä mielestäni hirveästi auttanut ja imeskelin joutessani ilokaasua avuksi. Kolmen aikaan sain alkaa ponnistaa ja kello 3.10 oli toinen poika maailmassa. Oli ihan kiva saada kokea tällainen normaalimpi synnytys ensimmäisen itsestäni hieman vauhdikkaan tapahtuman jälkeen.

Etusivu>Lastenhuone>Odotus, synnytys>Synnytys>Lukijoiden synnytyskertomuksia