Etusivu>Lastenhuone>Odotus, synnytys>Mikä lapselle nimeksi?>Näin meidän lapsemme sai nimensä

Näin meidän lapsemme sai nimensä
-perusteluja nimen valitsemisesta

Lähetä oma nimitarinasi

Halusin antaa lapsille perinteitä kunnioittaen vanhat naisten nimet, joissa kuitenkin ripaus nykyaikaa. Toiset nimet ovat peruja isomummoilta. Iisa ja Aada-nimet olivat lapsilla "työnimenä" ja eikä niitä osannut sitten muuksi muuttaa,kun tulokkaan näki. Molemmat ovat nimiensä "näköisiä".

Luka syntyi tammikuussa 2001. Olin viehättynyt "kuunhohtoisesta" Luna -nimestä, ja mietin, että miksei poikani voisi olla Luka. Kas kummaa, pahimmassa ponnistusurakassa soi vielä kaikenlisäksi Susanne Vegan vanha biisi: "Luka" ja itse syntymähetkellä taas Maggie Reillyn "Moonlight shadow". Se homma oli sillä selvä. Varsinkin kun suloinen poika vielä näytti niin "Lukalta". Toinen nimi Eemil tuli lähinnä omasta kolmannesta nimestäni "Emilia" ja kolmas nimi "Aleksanteri" olisi kuulunut minulle, mikäli olisin ollut vastakkaista sukupuolta. Nuo kotimaiset nimet hieman tasapainottivat valintaa. Perusteluja olen saanut nimestä kertoa, vaikka kaikki siitä ovat vilpittömästi tykänneetkin. Lyhyt, selkeä, kaunis ja persoonallinen!!! Onhan niitä kaimoja Suomessakin jo satakunta.

-Noora

Olen lähes koko ikäni halunnut antaa mahdolliselle tyttärelleni nimeksi Emma. Raskausaikana kutsuimme vauvaa Emma-Oskariksi. No niinhän siinä sitten kävi, että synnytin kauniin ja reippaan tyttären joka ei patkääkään näyttänyt Emmalta ja kaiken kukkuraksi eräs tuttavani oli antanut kuukautta aikaisemmin lapselleen nimeksi Emma! Monta viikkoa me siinä sitten miehen kanssa pohdiskelimme, että mikä nimeksi? Henna? Ei. Kiia? Ei. kunnes sain tekstiviestionnittelun, jossa luki OnNEA äidille, onNEA isälle, onNEA pienelle
perheenlisälle!!
- näin meidän perheessä.

Vuonna 1987 odotin toista poikaani vaikka luulin odottavani tyttöä. Olin siitä aivan varma, joten olimme valinneet tytölle nimen. Pojan
syntymän jälkeen aloikin sitten kova urakka nimen valitsemiseksi. Se oli vaikeata eikä meinattu löytää sopivaa nime uudelle tulokkaalle.
Eräänä päivänä siskoni poika Mika oli leikkimässä isoveli Jannen kanssa. Jompi kumpi pojista keksi tehdä jotain sellaista mistä piti
kieltää ja aloin nuhdella häntä. Aloitin sanomalla Ja.. eikun Mika... Kuuntelin sanomaani ja huomasin, että siitähän tulee Jami. Siinä
pojalle nimi. Siinä vaiheessa luulin, että se on ainoa Jami suomessa mutta myöhemmin kuulin ympäriltä kuinka Jameja kutsuttiin
ulkona, telkkarissa jne. Nyt Jami on viettänyt syntymäpäiväänsäkin vuoden 2000 alusta.

-Aiju

Ensimmäistä lasta odottaessani maistelin suussani erilaisia nimiä niin tytölle kuin pojallekin. Sairaalaan mennessä oli nimiehdotukseksi kirjattu -> Minnamari/Antti Kalevi. Ja tytsin tultua maailmaan siskoni sanoi hänen olevan Tiinan näköinen. Itse en ollut samaa mieltä. Minna tuntui istuvan tälle tytsille paremmin ja toisen nimen kanssa oli miettimistä vielä. Asioidessani kaupungilla käväisin valokuvaliikkeessä ja siellä oli kehyksiä joita katselin. Niiden nimenä oli Karoliina. Hyvin kauniisti kirjoitettuna. Päätös syntyi nopeasti nimestä Minna Karoliina.

Toinen lapsemme syntyi joulunaikaan ja tyttö hänkin, mietittiin mikä sopisi siskon nimen kanssa. Tuleva kummitäti oli nimeltään Nina ja tuntui hyvältä ajatus samalla kirjaimella oleva nimi Noora, toiseksi nimeksi halusin K-kirjaimella alkavan joten tv:tä katsellessa tuli lopputeksteissä Kirsikka ja asia oli sillä selvä.

Kolmas lapsemme piti olla etukäteistietojen mukaan poika, mutta tulikin pieni ja temperamenttinen tyttö. Pippuriselle tytsille tuntui sopivalta nimeltä lyhyt ja ytimekäs Ida, toista nimeä ystävät piti itsestään selvyytenä, siitähän tulee Katariina. Mutta Hänestä tuli Kukkamari ja tietääkseni vain 3 Suomessa tällä hetkellä on sillä nimellä.

Neljäs lapsemme oli kovasti odotettu poika ja synnyttämään mennessä nimiehdotus oli Riki Kalevi joka hänestä myös tulikin Nelsonin, Martinin ja Sorsan mukaan.

Neljän K:oon äiti

Olen valinnut lapsilleni J-kirjaimella alkavat nimet, Janika, vanhin tyttäreni, sai toiseksi nimeksi Kaarina, kuten minulla ja äidilläni. Jelenaa odottaessani katselin kansainvälisiä hiihtokilpailuja, joissa hiihti Jelena Välbe, ihastuin Jelena nimeen ja toisiksi nimiksi valitsin Janna Johanna (itse olen Johanna). Sitten pojalle nimeksi Jasse, minkä nimen löysin sanomalehden urheilusivuilta, toisiksi nimiksi Kalle Olavi, mieheni isän etunimen ja oman isäni toisen nimen mukaan.
Viimeisenä Jasna Ida Amanda. Jasna nimi on löytynyt harvinaisten nimien kirjasta ja toiset nimet omien isoäitieni toisten nimien mukaan. Nimipäiviä ei meillä vietetä, paitsi Janika-nimi on jo nykyään kalenterissa. Mutta itse pidän harvinaisista nimistä. Kummipojalleni olen myös saanut valita nimet, hän on Jasu Joonas Juhani. Janika tyttäreni on jo kaksikymppinen ja elokuussa syntyy heille vauva, mikähän hänelle nimeksi?

Terveisin lapsistaan onnellinen äiti

Jo kauan sitten päätin että tytöilläni on oltava kansainvälisesti ymmärrettävä nimi. Sisareni Päivi joka on Nokialla töissä ei tykkää
kun häntä sanotaan ulkomailla paaviksi...

Johanna sai nimensä äitini ehdotuksesta ja koska sukunimemme alku on Jo.... , se sointuu kauniisti. Johannan 2. nimi on
Kristiina, mitä nimeä ihailin jo pienenä. Johannoja oli vain paljon koulussa. Jonskuksi sanotaan.
2. tyttäremme sai nimekseen Marianne Tuulikki. Samaa nimeä oli jo ajateltu Jonskulle, mutta sitä pidettiin liian ruotsalaisena.
Mariannella oli Naistenklinikalla punavalkoinen potkupuku, oli aivan Marianne-karkki ja nimi annettiin.

V.-97 syntyi meille esikoistytär, jonka nimeksi jo alkuraskauden aikana päätimme terhakkaan Tiia Erican/Tommi Oskarin. Joten näpsäkkä Tiiahan se syntyi. (Pappi vaan sai kastekansan hämilleen kun lausui toisen nimen kirjaimellisesti - erika - vaikka tarkoitus on lausua eerika.)
Poika syntyi -99 ja automaattisesti nimi Tommi laitettiin, kun olimme sen jo keksineet esikoista odottaessa. Oskari vaan ei enää miellyttänyt, joten keskellä yötä vähän ennen kastajaisia äiti havahtui ja lausahti ääneen - Kristian - eli Tommi Kristian sai poika nimekseen, joka sopii myös kuin valettu.
Vuonna-01 syntyi tytär, Taru Katariina. T linjaa jatkettiin ja toinen nimi on sukulaisilta, isomummun ja anopin mummun toinen nimi. :)
Ja kesällä syntyy kuopus... nimet on jo valmiina, maistellaan vaihtoehtoja: Tuuli Anna Emilia/Teemu Patrik.

Esikoisemme Lassi sai nimensä sarjakuvasankarin mukaan, ja täytyy myöntää, seitsemän vuoden kokemuksella, että nappiin meni. Kuopuksemme nimen Eetu antoi Lassi. Kysyimme Lassilta (silloin 2v), että mikä äidin vatsassa on ja hän ilmoitti varmasti, että Eetu. Niinpä koko raskausajan puhuimme Eetusta ja koska poika syntyi tuli hänestä kutsumanimeltään Eetu, mutta virallisesti Juhani.

Jo paljon ennen kuin esikoisemme ilmoitti tulostaan, oli nimi päätetty.
Sekä isän että äidin lempparisarjis on Lassi ja Leevi, joten Lassi tulee sieltä. Tapio on isän puolella jo melkeimpä perinne, joten ei ollut kovinkaan vaikea valinta. Jos lapsi olisi ollut tyttö, nimeksi olisi tullut Jenny Emilia, nimet ovat molemmat äidin isomummoilta.

Kun odotin ensimmäistä lastani, näin lehdessä kastettujen lasten kohdalla Enna-nimen. Silloin ihastuin siihen nimeen. Synnytin pojan, joka sai nimekseen Eero, koska oli Eeron näköinen (näin totesi lapsen isä). Eerolle syntyi kolme vuotta myöhemmin sisko, joka sai nimekseen Enna. Nimi on vanha suomalainen nimi, kuulemma. Joku aikoinaan totesi, että onko minun nimeni Anne, josta väännös Enna toisinpäin tulee. Näin ei ole. Joku tiesi kertoa, että Italiassa on kaupunki Enna. Kaunis on nimi mielestäni vieläkin. Enna on jo 8 vuotias.

Eeron ja Ennan äiti

Lapsena jo päätin antaa lapselleni etunimeksi Sara. Sarahan on päähenkilönä Pikku Prinsessa kirjassa. Tuo henkisesti vahva tyttö, joka oli rikas sydämestänsä, eikä lannistunut vaikeuksien edessä. Minun isoäitini isoäiti oli myös Sara.

Kristiina taas sointui hyvin nimeen Sara.

T: Nora, Marko ja pikku Sara

Esikoistamme odottaessamme, "tiesimme" hänen olevan tyttö, eikä nimenkään kanssa ollut vaikeuksia, Laura oli itsestään selvä valinta. Tyttäremme synty 8.1, kuukautta liian aikaisin. Muutaman päivän ikäisenä hänet siirrettiin Lastenklinikalle ja tytölle täyty antaa kutsumanimi Laura. Laura vietti kolme viikkoa Lastenklinikalla ja oli päässyt niin hyvään kuntoon, että hänet siirrettiin Aurooraan odottelemaan kotiin pääsyä. Kolmen viikon aikana esiin oli tullut uusi nimi vaihtoehto Annuka ja matkalla Aurooraan tytärtämme nimi muuttui Annukaksi. Kun Nunnumme sai nimen puolentoista kuukauden ikäisenä ei nimestä ollut pienintäkään epäilystä Laura Annuka oli oikea valinta.

Poikiemme nimet Miikka Pekka ja Markus Krsitian nimet olivat äidin
ehdotuksia, isäkin hyväksyi nimet koska ne löytyvät suomalaisesta allakasta.

3X äiti

Koko raskauden ajan kaikki olivat toitottaneet, että saan pojan. Mahan muoto, pahoinvoinnin puuttuminen jne kaikki kielivät pojasta. Siispä olimme suunnittelleet vauvalle nimeä Werneri. Jopa vielä viimeisen ponnistuksen aikana kiljuin, että nyt se Werneri tulee. Mutta vauva olikin tyttö! Ihana tyttö. Mutta mistä nimi? Luin sairaalassa hulluna nimikirjoja, mutta yksikään nimi ei sopinut kääröllemme. Varpajaisissa sitten yksi mieheni kavereista tokaisi, että kun ei tytölle kerta Werneriä voi laittaa nimeksi, niin siitähän tulee Wilma. Ja heti seuraavana aamuna mummi soitti ja ehdotti hänkin Wilmaa, illan tapahtumista tietämättömänä. Niinpä "yleisön painostuksesta" vauvastamme tuli Wilma, ja onhan se ihan Wilman näköinenkin! Toiset nimet Alice ja Annika tulevat mummeilta.

Wilman äiti, tällä kertaa ehkä Werneri mahassaan...

Olimme kummityttömme ristiäisissä, kun vielä odotin tyttöämme (emme kyllä tienneet kumpiko on). Sieltä tullessamme isi keksi tytölle nimet; joko Meri Tuuli tai Suvi Tuuli ja tytöstä tuli Meri Tuuli. Anneli tuli siitä, että äitini ja minun toinen nimi on Anneli.

Kuukautta ennen lapsen syntymää näin unen, jossa lapsi kastettiin Kiia Janinaksi. Vaikka emme tienneet sukupuolta, niin kuinka ollakkaan saimme tyttovauvan, jolle nimeksi annoimme tietenkin Kiia Janina.

Meillä on viisi lasta. Lasten nimet ovat Joonas, Karoliina, Roope, Teemu ja...
Kun kuopuksemme (poika) syntyi olivat kaikki varmoja nimestä ainakin sen verran, että siinä tulisi olemaan kaksi vokaalia. Pappa oli aivan varma, että pojasta tehdään Eetu, mutta äiti ja isä olivatkin päättäneet jotain aivan muuta! Pojan nimeksi haluttiin antaa kansainvälinen ja euroaikaan kuuluva nimi. Kun ristiäispäivä sitten koitti ristiäisvieraita odotti ulko-ovessa vaaleansininensydän, jonka sisään oli kirjoitettu Nicky Timi Samuli.

Aleksi Pyry Juhani

Ensimmäisen lapsen laskettu aika oli 14.04. joten isän mukaan tuli kolmas nimi JUHANI, etunimen mietimme siten, että sitä ei olisi juuri kenelläkään ALEKSI, mutta lähes jokainen poikalapsi oli kastettu tällä nimellä, ja toinen nimi tuli ilmasta tuona päivänä pyrytti lunta taivaan täydeltä joten PYRY.

Nina Lumi Helena

Toisen lapsen laskettu aika oli 16.12., joten äidin mukaan tuli kolmas nimi HELENA, ensimmäisen nimen keksi Aleksi. Kummisetä kysyi pojalta "tuleeko siskon nimeksi Miina?", poika sanoi "ei vaan NINA" ja se oli siinä ja toinen nimi tuli kun maassa oli lunta ja pakkasta LUMI.

T. äiti Kajaanista